Olin muutama viikko sitten koululla kuuntelemassa Suomen urheiluopiston entisen rehtorin Tapani Ilkan luentoa, joka käsitteli liikunnan johtamista.Turhaan eivät opettajamme Teppo Rantala ja Jyrki Hämäläinen häntä edellisen viikon metsäleirillä nostaneet sanoillansa jalustalle, sillä huomasimme nopeasti, miten Ilkan käsittämättömän hallitseva karisma täytti luentosalin joka nurkan. En ole vielä kertaakaan nähnyt 60 hengen vuosikurssiamme yhtä keskittyneenä ja kunnioittavana. Ryhmämme tuntien siihen tarvitaan aika paljon.
Vanhaa kunnon piirtoheitintä työvälineenä käyttänyt luennoitsijamme kehotti meitä asettamaan tavoitteemme 15 vuoden päähän. Hän esitti kysymyksen: missä haluamme silloin olla? Suurpiirteisillä tavoitteilla ei hänen mukaansa tee mitään, vaan päämäärän tulee olla selkeä ja päätöksen sitäkin kirkkaampi. Eikä ihminen pysty saavuttamaan isoja asioita ilman tahtoa: sitä voimaa, joka saa meidät tekemään valintoja elämässämme.
Aloin pohtia omaa tulevaisuuttani ja sitä, mihin olen tällä kaikella uurastuksella pyrkimässä. Tentit, esseet, projektit - kaikki. Pysäyttävää oli huomata, etten tiennyt vastausta. Oliko tosiaan niin, että elän sellaista päämäärää kohti, josta minulla ei ole hajuakaan? "Work harder", sanoi Tapani Ilkka ja alleviivasi lauseen punakynällä. Kyllä siinä vaiheessa pitäisi tietää, minkä takia paiskii töitä entistä kovemmin.
Toisaalta Ilkka painotti myönteisen asenteen merkitystä. Sanat "attitude" ja "stay positive" jäivät aivan varmasti jokaisen läsnäolijan mieleen muiden elämänviisaudella painotettujen fraasien lomassa. Luennolla lentelivät kliseisistä sisustustauluista tutut sanonnat, mutta jotenkin Tapani Ilkka sai jokaisesta ravisteltua kaiken korniuden pois. Jäljelle jäi vain viisas ajatus, pohjalaisella murteella höystettynä. Ilkan perimmäinen tarkoitus oli mielestäni kertoa meille, että asenteen merkitystä ei voi sivuuttaa, sillä joskus se on kaikki, mistä ihminen voi ponnistaa.
Viimeisellä kalvolla Tapani Ilkka näytti luonnoksen Vierumäen kartasta, jonka oli esimiehelleen esitellyt vuonna 1984. Hän oli asettanut tavoitteeksi suuren opistokompleksin rakentamisen vuoteen 2000 mennessä. Kartassa näkyvät kuplahalli, jäähalli, tekonurmi, mökit, golfkentät ja kaikki muu, mitä pienen opiston ympärillä ei vielä silloin ollut. Ja nyt on.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun tajusin nykyisen Vierumäen olevan hyvin pitkälle tämän eläkepäiviä viettävän rehtorin käsialaa, ymmärsin hänen todella tietävän mistä puhuu. Pidä pää pilvissä ja jalat maassa, kuten Ilkka itse ohjeisti, oli hänen kohdallaan tuottanut aikamoisen tuloksen. Sen seurauksena kartta oli toteutunut ja on tänä päivänä entistäkin näyttävämpi.
Luennon jälkeen aloitin oman karttani luonnostelun ja pohdin pitkään, mitä haluaisin tulevaisuudessa saavuttaa. On olemassa asioita, jotka tuntuvat niin kaukaisilta, että niistä ei kertakaikkiaan uskalla edes haaveilla. Haaveilun sijaan täytyy siis vain päättää, että tuonne minä pyrin. Siksi päädyin ratkaisuun, joka on yhtä aikaa mahdoton ja mahdollinen.
Oman tavoitteeni saavuttamiseen tarvitsen suuret määrät sanoja, sillä olen aina halunnut kirjoittaa ja haluan edelleen. Tahdon tuottaa laadukasta tekstiä, tutkia ja saada lukijat ajattelemaan. Olen päättänyt, että minusta tulee jonkin suomalaisen sporttilehden päätoimittaja ja ihminen, jonka saavutuksia arvostetaan. Silloin minustakin huokuu se, mistä tämä impulsiivinen hölmö vielä haaveilee: karisma.
Sonja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti